Jazzpolkuja, osa 6: Varjoista valoon

Arvostettu ECM-levymerkki kiinnostui Haarlasta lähes heti hänen aloitettua soolouransa. © Maarit Kytöharju.

Emma-, Yrjö- ja Ted Curson -palkittua pianisti-säveltäjä Iro Haarlaa on houkuttelevaa verrata Kaija Saariahoon: he edustavat samaa ikäpolvea ja ovat menestyksellään murtaneet ennakkoluuloja ja toimineet esikuvina miesvaltaisilla musiikin aloilla. Molemmilla on tiettyä hiljaista arvokkuutta, hienostunutta ja mystistäkin sointivärien käyttöä – ja mieltymys harppuun.

 

Vaikka vuosi 2020 keskeytti Iro Haarlan kansainvälisen uran, ilmestyi hänen soittoaan ja sävellyksiään Hot Heros -trion kanssa tehdyllä Vodjanoilla ja UMO Helsinki Jazz Orchestran uudella albumilla. Marraskuussa Haarla palkittiin Vuoden Jazzlegenda -nimikkeellä, ja ehtipä hänen melko uusi kvartettinsakin konsertoida ennen uusia rajoituksia.

”Kvartettia minulla ei ole aiemmin ollutkaan!” Haarla hoksaa. Yhtyetoverinsa hän kuitenkin tuntee hyvin: basisti Ulf Krokfors on hänen puolisonsa ja rumpali Markku Ounaskari sekä saksofonisti Juhani Aaltonen vakiotyöpareja jo 20 vuotta. ”Yhteinen taival on pitkä, ja siksi tiesin jo ennalta, miltä tämä tulee kuulostamaan.”

Trioaan tai kvintettiään Haarla ei myöskään ole kuopannut. ”Kvintetissä tosin on norjalaiset puhaltajat, mikä tällä hetkellä vaikeuttaa asioita. En kuitenkaan jäänyt itkemään esiintymisten peruuntumisia, vaan menin flyygelin ääreen ja aloin soittaa. Se helpottaa mihin tahansa murheeseen, ja onkin tullut sävellettyä jälleen uutta.”

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Santeri Kaipiainen