Kaakosta kajahtaa

© Heikki Tuuli

Erkki Lasonpalo sinkautui kertaheitolla itäisen Suomen kulttuurivaikuttajaksi tultuaan valituksi sekä Mikkelin että Lappeenrannan kaupunginorkesterin taiteelliseen johtoon. Yhteistyötä yli hallinnollisten rajojen hakeva Lasonpalo haluaa orkesterien luovan kotiseutuylpeyttä pikkusieluisuuden vastavoimaksi.

 

Kesällä 2019 Suomen orkesterikentällä tapahtui verrattain harvinainen yhtäaikainen kaksoiskiinnitys, kun samana päivänä sekä Mikkelin että Lappeenrannan kaupunginorkesterit tiedottivat kumpikin valinneensa Erkki Lasonpalon taiteelliseksi johtajakseen. Samanaikaisuus tuskin oli sattumaa.

”Kun Lappeenranta kiinnostui palveluksestani, niin siinä oli hyvä sauma ottaa myös vastaan pääkapellimestarin pesti Mikkelissä, jossa olin ollut taiteellisena partnerina vuodesta 2017. Se oli tietoinen ratkaisu”, Lasonpalo kertoo.

Lappeenrannan kaupunginorkesteri on Suomen pienin sinfoniaorkesteri 21 muusikollaan, ja Mikkelissä on 12-henkinen jousiorkesteri. Ne yhdistävät kokoonpanonsa 4–6 kertaa kaudessa Saimaa Sinfoniettaksi. ”Senkin takia päätös johtaa molempia oli tosi luonteva. Yhteiskonserttien teko on helpompaa, kun voi jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin.”

Mikkelin orkesterilla on säännöllinen yhteistyö myös Jyväskylä Sinfonian sekä Kuopion ja Joensuun kaupunginorkesterien kanssa. Isompien yhteiskonserttien haalimisen voi nähdä myös olevan selviytymisstrategia, jolla orkesteri pystyy paremmin perustelemaan olemassaoloaan kuin vain omillaan soittaessaan.

”Kompaktin jousiorkesterin pitää lähtökohtaisesti pelata juuri sen omilla korteilla. Yhteiskonsertit ovat kuitenkin tervettä vaihtelua sekä yleisölle että muusikoille”, Lasonpalo vastaa ajatukseen.

Lappeenrannan kaupunginorkesteri puolestaan soittaa säännöllisesti yhteiskonsertteja Rakuunasoittokunnan kanssa.

”Yhteistyön ajatus pätee mielestäni koko Saimaan seutuun. Imatralla on vahva big band -perinne, ja Savonlinnassa on jousikvartetti sekä sen ympärille kokoontuva orkesteri”, Lasonpalo listaa. Hänestä kehityssuunta, jossa Saimaan alueen orkesterit muodostaisivat ikään kuin liittovaltion, ei ole mitenkään mahdoton ajatus.

”Koen, että työnkuvaani kuuluu laajemminkin Saimaan alueen ja Itä-Suomen musiikki- ja kulttuurielämä sekä sen puolesta taistelu.”

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Santeri Kaipiainen