The Queen’s Delight

The Queen’s Delight – Englantilaisia lauluja ja tansseja 1600–1700-luvuilta. Fiona McGown, mezzosopraano, Enea Sorini, baritoni, lyömäsoittimet, dulcimer, Les Musiciens de Saint-Julien, François Lazarevitch. Alpha 636.

Viime aikoina barokkimusiikkia on lähestytty yhä enemmän sekä nykyisten että historiallisten populaarityylien kautta. Ehkä monien nykykuulijoiden maku vastaa paremmin rahvaan kuin hoviaateliston normeja, joka tapauksessa barokkiaikana musiikissa vaikutti yhtä jyrkkä säätyjako kuin yhteiskunnassakin. Huilisti François Lazarevitchin johtama normandialaisyhtye Les Musiciens de Saint-Julien tarttuu levyllään rohkeasti englantilaiseen populaariperinteeseen, laulettuihin balladeihin ja kengän kantoja kopisteleviin kontratansseihin. Musiikki on enimmäkseen peräisin John Playfordin (1623-1686) The Dancing Masterin eri painoksista, nykyaikaiset sovitukset ovat Lazarevitchin.

Levyllä kuultavia Henry Purcellin, Henry Lawesin ja Jacob van Eyckin suosittuja sävelmiä päätyi esitettäväksi toreilla ja kapakoissa, mutta kukaan ei oikeasti tiedä, kuinka niitä kansan keskuudessa muunneltiin. Saint-Julienin muusikot pistävät peliin suuren joukon soittimia: jousia, huiluja, dulcimerin, sisterin, harpun ja tukuittain lyömäsoittimia, joita tuskin oli yhtä aikaa saatavilla. Laulamisen päävastuuta kantava Fiona McGown hallitsee tyylin ja balladien kerronnan erinomaisesti. Vaikutelma on siis runsaampi ja viimeistellympi kuin ilta 1600-luvun lopun majatalossa olisi varmaan ollu tarjolla, mutta sitä nykykuulija ei ehkä pane pahakseen. Ja jos tyyli kertoo meidän ajastamme, niin kappaleet – kuten Seafauchi’s Farewell, Nobody’s Jig, Scots Rant ja Bacchus’s Health – kertovat barokkiajan karuudesta ja rikkaudesta. Toivottavasti McGownin kaunis balladi Drive the Cold Winter Away (”Aja kylmä talvi tiehensä”) kertoo tulevastakin.

Antti Häyrynen