Vähien sävelten valkoinen valo” otsikoi Pärt-kokoelmansa Accentus Musicus, joka seuraa ECM:n esimerkkiä harmaasävyisen askeettista kansiliparetta myöten. Anish Kapoorin Marsyas-veistoksen innoittama, suurelle orkesterille ja pianosolistille sävelletty liki 40-minuuttinen Lamentate on Pärtiä massiivisimmillaan ja intiimeimmillään. Kärsimystä ja kuolemaa tutkaillaan yksinäisen pianon vaeltaessa harvakuteisen, joitakin kertoja ärjähtävän orkesteritekstuurin halki. Pärt on vähien sävelien profeetta, ja vain lapsenuskolla ja oikealla ajoituksella niistä syntyy tällainen immateriaalinen keidas nykyajan kulutuksen ja kohelluksen keskelle.
Onute Grazinyte ja Modestas Pitrenasin johtama Liettuan Kansallisorkesteri saavat eriparisen vuoropuhelunsa toimimaan hienosti. Levyn muut teokset jatkavat rituaalia pienimuotoisemmin. Fratres soi sello-piano-versiossaan myös dialogimaisesti. Pianokappaleita leimaa Grazinyten lasimainen kosketus, luonnollinen rubato sekä Arinuschke-muunnelmissa ja Für Anna Mariassa lempeä huumori. Isä meidän -rukouksessa hän liittää pianosäestykseen hauraan lauluäänensä.
Antti Häyrynen