Jean Sibelius

Jean Sibelius: Impromptut op. 5, Sonatiini fis-molli op. 67/1, “Puu”-sarja op. 75, Kymmenen pianokappaletta op. 24. Eero Heinonen, piano. Piano Classics PCL10220.

Suomalaista musiikkielämää vaivaa jonkinmoinen ikärasismi, sillä valitettavan harvoin kuulee konsertissa tai levyllä säveltaiteemme vanhempia valtiohenkilöitä. Viime vuonna 70 vuoden rajapyykin saavuttanut Eero Heinonen on yksi näistä taiteilijoista. Ne kerrat, kun häntä on päässyt kuulemaan, ovat vahvistaneet, että kokemuksen jalostamat muusikot – kuten hienoimmat viinit – vain paranevat ikääntyessään. Heinonen teki vuosituhannen vaihteessa Sibeliuksen julkaistuista pianosävellyksistä Finlandia-merkille hienon, lähinnä kolkosta äänityksestä kärsineen kokonaislevytyksen. Se on päätynyt keräämään pölyä Warnerin arkistoissa. Piano Classics korjaa tilannetta julkaisulla, joka tarjoaa poikkileikkauksen Sibeliuksen pianotaiteesta.

Aiempienkin levytysten perusteella Heinonen on syvästi Sibeliukseensa paneutunut, tulkintojaan perusteellisesti hionut, mutta silti hetkessä elävä taiteilija. Ote on entisestään tiivistynyt, ja Enno Mäemetsin äänitys tekee oikeutta Heinosen pianosoinnille, täyteläiselle diskantille ja murealle bassolle. Varhaiset op. 5 impromptut soivat kalevalaista mystiikkaa ja nuorekasta ilmaisuvoimaa, milloin ugrilaisen raskasmielisenä, milloin itsetietoisen taiturillisina. Erityisen puhuttelevalta kuulostaa fis-molli-sonatiinin elegantti yksinkertaisuus, jossa yhdistyy pakkasilman raikkaus ja moderni ajatuksenjuoksu.

Kymmenen kappaletta op. 24 soivat aiempaa yksilöllisempinä, esimerkkinä persoonallisesti muotoiltu Des-duuri-romanssi, jossa eetos ohjaa paatosta. Ylipäätään Heinonen tavoittaa Sibeliuksen musiikista henkevyyden, jolla hän silaa pienet ja suuret mietelmät. Se kaikuu ”Puu”-sarjassa op. 75. Sen komeasti kasvava päätösnumero, Kuusi, saa uskontunnustuksen sävyn. Heinoselle eivät ole vieraita myöskään salonkien tanssit ja silmäniskut, mutta nekin hän aateloi maailmanmiehen ottein. Kernaasti hänen Sibelius-tulkintojaan kuuntelisi enemmänkin.

Antti Häyrynen