Elämän ja taiteen vuoristoradalla

Markku Piri: Muodoton elämä. Siltala.

Muotoilija Markku Pirin kirja eroaa viime vuoden muista taiteilijaelämäkerroista siinä, että se on itse kirjoitettu ja renessanssihenkisesti taiteen ja elämän koko skaalalla liikkuva. Pirillä on paljon yhteyksiä myös musiikkiin: hän on diivataiteen ihailija ja oopperan ja baletin tarkkakatseinen seuraaja, ja 2000-luvulla hän on kunnostautunut myös konserttien tuottajana, ensin kodeissaan Karkussa ja Huittisten Vanhassa pappilassa. Sitten hän yritti pistää lusikkaansa myös nykyisen asuinpaikkansa Hämeenlinnan kulttuuriin. Kaikissa näissä hän on joutunut kohtaamaan pikkukaupunkilaisen ahdasmielisyyden, joka saa kirjassa satikutia.

Muodoton elämä on Pirin näköinen rönsyilyssään. Se kertoo tietenkin hänen urastaan, jossa hän on edennyt tekstiilitaiteesta keramiikkaan, lasitaiteeseen, maalauksiin, pukusuunnitteluun sekä urheilu- ja muiden tapahtumien visuaalisen ilmeen luomiseen. Saavutuksia kirja todella pursuaa, kun taas inspiraation lähteille olisi voinut sukeltaa enemmänkin. Onneksi Pirillä on aikaa myös ympäristön ja ihmisten havainnoille. Monivuotinen asuinpaikka New York sekä Portugali, Japani, Italia ja muut kiintopisteet avautuvat persoonallisesti koettuina eivätkä vain uran näyteikkunoina. Musiikki kulkee monessa mukana.

Avoin homotaiteilijan näkökulma on suomalaisissa biografioissa sangen uusi. Aids-epidemian pahimman vaiheen kuvaus näköalapaikalta New Yorkin homopiireistä on raastavaa luettavaa, ja Vammalan silmäätekevien homofobia karmaisee, Mistään uhriutuvasta taistelukirjasta ei ole kyse, vaan kaikki nivoutuu taiteilijan omakohtaiseen kehitystarinaan, vaikeasta isäsuhteesta alkaen.

Piri on sosiaalinen verkostoituja, ja erilaiset ystävät niin muotoilu- ja taidemaailmasta kuin intiimit ihastuksetkin vilistävät kirjassa runsaslukuisena, joskus vain etunimeltä mainiten. Juoruiluun ei silti syyllistytä, eikä suhteiden loppukaan jätä katkeraksi. Näin esimerkiksi Karita Mattilan kohdalla, josta avautuu yhteisten työtehtävien kautta kompleksinen kuva. Piri sivuaa yleisemminkin suurten diivojen ja homomiesten symbioottista suhdetta.

Kriittinen katse moniin asioihin tuo kirjaan särmää. Hämeenlinnan Sibelius-säätiön ja sen johtajan Erkki Korhosen edesottamukset käydään läpi perinpohjaisesti. Säveltäjän 150-vuotisjuhliin luvattiin mannaa taivailta, mutta lopputulos oli konkurssi. Eteen piirtyy kauhukuva suomalaisen maalaiskaupungin politiikan teosta ja hyvä veli -verkostoista.

Tragiikkaa kirjaan tuo Pirin oma taistelu uusiutuvaa syöpää vastaan, ja taistelun hän kuvaa rehellisesti. Estetiikasta kumpuava elämänvoima, kauniiden asioiden palvonta kulkee onneksi läpi kirjan vapauttavana, ja se näkyy myös rikkaassa kuvituksessa.

Harri Kuusisaari